Hiusten ja ihon rakenne

Iho:

Iho on ihmisen suurin elin. Sen tehtävänä on suojata kehoa ulkoisilta tekijöiltä esimerkiksi säätelemällä elintoimintoja ja erittämällä mm. hikea ja talia. Iho myös korjaa vaurioita, vastaanottaa, aistii ja välittää tietoa aivoille. Kehon uhkatekijöitä ulkoisesti ovat esimerkiksi haitalliset säteilyt, mikrobit ja kemikaalit. Iho suojaa kehoa näiltä kaikilta. Lisäksi iho toimii vesieristeenä, joka estää nestehukan muodostumisen.

Orvaskesi eli epidermis on ihon päällimmäinen kerros, joka ei sisällä ollenkaan veri- tai imusuonia. Se uusiutuu jatkuvasti sen alimman kerroksen noustua pintaan ja hilseiltyä pois noin 3-4viikon aikana. Epidermiksessä on neljä kerrosta, jotka ovat:
1. Sarveissolukerros; sarveistunutta kudosta, joka koostuu kuolleista, kerotinisoituneista sarveissoluista
2. Jyväissolukerros; solujen sisällä valmistuu keratohyaliinijyväsiä, jotka muuttuvat keratiiniksi. Solujen tuma häviää ja solu sarveistuu marrasketeen.
3.Okasolukerros; keratinosyytit ovat okasuloja, joiden välillä on okamaisia desmosomeja.
4. Tyvisolukerros; epidermiksen alin kerros, joka koostuu tumallisista, jakaantuvista tyvisoluista. Melanosyyttisolut valmistavat pigmenttiä ja merkelin solut välittävät tuntoaistimuksia.

Verinahka eli dermis koostuu kollageenista ja elastiinista. Dermis sisältää runsaasti veri- ja imusuonia sekä hermoja. Siinä on kasvan juuriosa, talirauhanen, hikirauhanen, hermojen pääötteitä ja imusuonia.

Ihonalaiskerros eli subkutis on ihonalainen rasvakudos. Se liittää ihon pintakerrokset sen alla oleviin kudoksiin, lihaksiin, rustoihin ja luihin. Hermokimput ja isot verisuonet haarautuvat subkutiksesta dermiksen hienompiin verisuoniin.

Hikirauhasia on kehossa sekä pieniä että isoja. Pieniä on kaikkialla kehossa ja isoja yleisemmin kehon karvaisilla alueilla. Hikirauhaset osallistuvat kehon lämmönsäätelyyn ja ne erittävät vettä. Ne sijaitsevat ihon dermiksen ja subkutiksen rajalla.

Talirauhanen sijaitsee kasvankohottajalihaksen ja kasvan välissä. Talin eritys voi vaihdella elämän eri vaiheissa. Esimerkiksi murrosiässä sitä erittyy enemmän.

Karvankohottajalihas nostaa karvan pystyyn supistuessaan ja erittää samalla talia.


Hiukset:

Hius syntyy, kun hiusnystyssä jakautuu jatkuvasti soluja, Hiusnystyn yläosassa ovat melanosyytit, joista syntyy hiuksen väriaine. Hiusnysty tuottaa koko ajan uutta solukkoa, joka työntää jakaantuvaa solukkoa ylöspäin hiussipuliin. Solut litistyvät, menettävät tumansa ja muuttuvat pitkulaisiksi. Karva alkaa muodostua hiussipulissa. Hiukset keratinisoituvat, kun solu muuttuu pitkulaiseksi ja kovaksi kuitusoluksi tai levymäiseksi pintasoluksi. Hiuksen alkuaineet ovat hiili, vety, happi, typpi ja rikki.

Hiusten elinkaaressa on kolme vaihetta, jotka ovat:

1. Kavuvaihe
-Kestää 2-6 vuotta riippuen ihmisestä. Kasvuvaihe lyhenee ihmisen ikääntyessä. Solut jakaantuvat ja työntävät keratinisoituvia soluja karvatupessa ylöspäin. Hiukset kasvavat noin sentin kuukaudessa. Noin 85-90% hiuksista on samanaikaisesti kasvuvaiheessa.

2. Siirtymävaihe, välivaihe, ylimenovaihe
-Kestää noin kaksi viikkoa, jonka aikana hiusten kasvu loppuu solujen jakaantumisen loputtua. Karvatuppi supistuu ja hius irtaantuu verisuonista ja ravinnonlähteistä. Hius ei kuitenkaan vielä irtoa hiuspohjasta. Noin prosentin verran hiuksia on samanaikaisesti siirtymävaiheessa.

3. Lepovaihe
-Kestää noin 2-4 kuukautta. Hius irtoaa hiuspohjasta ja hiusnystystä kehittyy uusi hius ja kasvuvaihe alkaa alusta. Noin 10-15% hiuksista on samanaikaisesti lepovaiheessa.

Karvatuppi kulkee dermiksestä epidermiksen läpi ihon pintaan. Se on kalvojen muodostama pussi, johon talirauhanen ja karvankohottajalihas ovat liittyneinä. Karvatupen pohjaosa, eli hiusnysty, on nysty, josta hius syntyy jatkuvan solunjakautumisen seurauksena.

Hiuksen ihonpäällisiä osia ovat:
Suomu- eli pintakerros, kuitukerros sekä ydinkerros
Suomukerros koostuu levymäisistä, rosoreunaisista, hiusta kiertävistä, päällekäisistä keratiinikuiduista, jotka päällekäin limittyessään muodostavat hiuksen pinnan.

Kuitukerroksen keratiinisolut koostuvat makrosäikeistä, joista jokainen muodostuu itsensä ympärille kiertyneistä mikrosäikeistä, jotka puolestaan koostuvat protosäikeistä. Kuitukerros antaa hiukselle myös joustavuuden.

Ydinkerros muodostuu tyhjistä onteloista. Ydin voi jatkua hiusvarren mitassa tai katketa ja alkaa uudelleen.

Hilseily

Hilseily on hiuspohjan epätasapainotila, jossa solujen tuotanto on kiihtynyt. Se voi olla sekä kuivaa että rasvaista hilseilyä. Hilseongelmaisen hiuspohjan iho uusiutuu noin 20 päivässä eli paljon nopeammin kuin tavallinen iho. Hilseilyä voi aiheutua monista syistä. Hilseily voi johtua esimerkiksi muuttuneista ruokatottumuksista, hormoneista, säävaihteluista tai vääristä pesu- ja hoitotuotteista. Hilse on siis tavallisesti merkki rasvaisesta, tulehtuneesta päänahasta ja tali-ihottumasta. Hilseilevä päänahka on usein kutiava ja siitä varisee pieniä valkoisia hilsehiukkasia. 

Hilseilyä hoidetaan pesemällä päivittäin shampoolla, jotka ovat usein hilseongelmaan tarkoitettuja tuotteita apteekista. Itse olen huomannut tuttujeni kautta toimivaksi avuksi myös kookosöljyn sekä aloe vera-geelin. 

Hiuksen rakenteelliset ja laadulliset ominaisuudet

Hiusten kasvun määrä, muoto ja laatu ovat jokaisella ihmisellä yksilöllisiä. Hiuslaatu on kuitenkin jaoiteltu kolmeen rotuun ihmisten asutuksen ja ihon mukaan. Kaukasialaiseen rotuun kuuluvat eurooppalaiset valkoihoiset, mongoloidiseen rotuun kuuluvat kiinalaiset, japanilaiset, eskimot ja intiaanit ja negroloidiseen rotuun kuuluvat tummaihoiset ihmiset. Näiden kolmen hiuslaadut ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi kaukasialaiset hiukset ovat yleensä ohuet ja vaaleat. Tummaihoisilla hiukset taas ovat yleensä hyvin kiharat, vaurioituvat ja vaikeat harjata. Mongoloidiset hiukset ovat hyvin paksut ja vastustuskykyiset. 

Hiuksen laadullisia ominaisuuksia ovat mm. kihara, taipuisa, suora, jäntevä, liukas ja karkea. Siihen lasketaan myös hiuksen pituus ja kunto sekä paksuus. 

Rakenteellisia ominaisuuksia ovat hiuksen joustavuus, venyvyys, taipuisuus, kiilto ja sähköisyys. Ne voivat muuttua erilaisten tuotteiden käytön myötä.

Loppuun vielä kuva meidän torstain taideteoksesta. Tämä kuvaa siis hiusten kasvuvaiheita.

Lähteet:

http://www.girlsaskguys.com/fashion-style/a22730-a-guide-to-different-hair-types-color
http://jonnanhiusblogi.blogspot.fi/2015/12/iho-sairaudet_7.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiukset
http://www.hairfinder.com/hairquestions/hairgrowthphases.gif
https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/n%C3%A4ytekirjat/alakoulu/e5o/e5/ihminen/iho_ja_ulkonako/iho/iho-full-png

Pixie-leikkaus

Tehtävänä oli valita omasta mielestään viehättävä naisten lyhyiden hiusten malli, tehdä työsuunnitelma ja leikata kyseinen malli mallipäähän.

Nämä meidän työsuunnitelmat eivät ole mistään parhaasta päästä. Keskusteltiin enemmän suullisesta, mitä lähdetään tekemään ja kirjoitettiin vain noin pääpiirteittäin. Joka tapauksessa päätettiin, että takaosa hiuksista tullaan porrastamaan pystysuunnassa ja päälaelta kerrostetaan. Keventäminen tultaisiin tekemään muotoilusaksilla, mutta lopulta kevennystä tehtiin myös veitsellä.

Päätimme, että leikkaaminen aloitetaan takaa, josta sitten edetään sivuille, päälaelle ja etuhiuksiin. Tehdään hevosenkenkäositus ja lisäksi laitetaan sivut kiinni.

Aloitettiin tekemällä hevosenkenkäositus ja lisäksi sivut kiinnitettiin korvien takaa. Keskelle takaraivoa jätettiin kaistale, johon leikattiin mittapituushiukset.

Tässä näkyy ositus sivusta.

Takaosa on porrastettu pystysuunnassa.

Seuraavaksi laskettiin sivut ja alettiin työstää niiden parissa. 

Leikattiin korvalliset ja sivulle jätettävä pidempi osuus sopivan mittaiseksi. 

Sivuille siis jätettiin tälläiset pidemmät hiusosiot.

Tätä pidempää osiota lähdettiin keventämään ensin liu'uttamalla saksin viistosti alaspäin, jonka jälkeen vielä veitsellä vedettiin sopivan keveäksi.

Yläosa leikattiin nostamalla kaikki hiukset suoraan ylöspäin neliön muotoisessa kuvitellussa kehälinjassa. Etuosaan tultaessa kulmaa laskettiin taaksepäin, jotta saatiin sopivasti massaa hiusten etuosaan.

Tässä yläosa on leikattu sopivan mittaiseksi.

Sitten leikattiin etuhiukset hieman sivulle pidentyen.

Tässä hiukset on kuivattu ja aloitettiin viimeistely.

Viimeistely tehtiin suurimmaksi osaksi muotoilusaksilla keventäen liian paksuja kohtia.

Lopuksi laitettiin vielä hiusvahaa.

Itsearviointi:

Mikä meni hyvin?

Porrastus alkoi sujua jo melko luontevasti nyt, kun on jo useaan otteeseen kyseistä tekniikkaa käytetty. Tässä mallissa se ei tosin kamalasti itselläni erotu. Onnistuin hyvin käyttämään myös muotoilusaksia ja veistä, koska en ollut ennen näitä välineitä kokeillut ja silti sain tehtyä aika hyvää jälkeä. Myös kerrostus onnistui hyvin.

Mikä meni huonosti/kehitettävää?

Työsuunnitelmassa on paljon kehitettävää. En ajatellut, että sen pitäisi olla niin virallinen, joten meillä se ei todellakaan ole mikään kovin kummoinen. Ensi kerralla osaakin sitten tehdä jo paljon paremmin. Viimeistelyä voisin myös kehittää. Löysin jatkuvasti jotain uutta korjattavaa, joten työn lopettaminen oli vaikeaa.

Mitä opin?

Opin käyttämään veistä ja muotoilusaksia. Opin myös yleisestikin leikkaamaan lyhyempää mallia.

Mitä vien käytäntöön/mitä aion hyödyntää tästä tulevaisuudessa?

Mielestäni pystyn hyödyntämään tätä koko prosessia tulevaisuudessa. Jokaisesta vaiheesta oli oppimiselle hyötyä ja varmasti näitä samoja asioita tulee tarvitsemaan jatkossakin.

Kaveripäivä

Perjantaina pidettiin koulussa tälläinen kaveripäivä, johon sai siis jokainen kutsua itselleen jonkun kaverin/tutun asiakkaaksi ja minulla tämä kyseinen henkilö oli isosiskoni. Oli ihana muutenkin nähdä siskoa, kun useaan kuukauteen ei oltu tavattu.

Siskollani on tällä hetkellä hiuksissaan lyhyt pixie-leikkaus, jota hän on nyt alkanut kasvattamaan polkkapituiseksi. Päätettiin siis, että pestään hiukset ja siistitään vähän sivuosia, jotteivat hiukset kasva kamalan muodottomaan olotilaan.

Koko päivä onnistui mielestäni erittäin hyvin! Kaikilla näytti sujuvan hommat tosi mukavasti ja oli hauskaa. Toivottavasti pian järjestetään uudelleen jotain samantapaista.

En nyt tuossa tilanteessa muistanut alkutilanteessa edes kuvia ottaa ja näissäkin laitoin tuolla tavalla, etteivät kasvot näy, mutta joka tapauksessa tässä on kuvia lopputuloksesta.

Porrastettu polkka

Tämä polkkamalli, alkuperäiseltä nimeltään siis Graduated A-line bob, on edellistä porrastusmallia taas hieman lyhyempi ja haastavampi leikata.

Aluksi kasteltiin hiukset ja tehtiin hevosenkenkäositus

Sama homma vielä sivustakin päin.

Sitten pään keskikohtaan jätettiin tuollainen noin sentin levyinen kaistale, johon leikattiin mittapituushiukset.

Hiukset vedettiin tätä osiota leikatessa melko suoraan taaksepäin. Sitten vain leikattiin haluttu mittapituus.

Jatkossa leikkausosiot otettiin noin sentin paksuisina osioita viistosuunnassa ja edettiin tasaisesti ylöspäin. Sormien tuli osoittaa alaspäin leukalinjan mukaisesti.

Lisäksi, mitä lähemmäs leukaa tultiin, sitä alemmas leikkauskulma laski.

Leikkausta jatkettiin siis vieläkin samaan malliin.

Näitä osioita leikattaessa leikkauskulman tulisi olla jo melko suora. Minulla se saattoi aluksi vähän unohtua, joten kulma on vieläkin melko ylhäällä.

Etuosiot yhdistettiin takaa tulevaan linjaan.

Tässä märkänä tehty leikkaus on valmis ja pystyin aloittamaan kuivaamisen.

Kun hiukset oli kuivattu ja suoristettu muotoiluraudalla, viimeisteltiin takaosa varovasti, jolloin saatiin kaunis muoto.

Sivuille leikattiin tälläiset "kolot".

Tässä siis lopputulos.

Mielestäni leikkaus onnistui ihan hyvin! Aluksi kyllä mietin, että meneeköhän tämä nyt edes yhtään sinnepäin, kun tuntui, että ohjeissa leikkaus näytti ihan erilaiselta. Onneksi asia kuitenkin korjaantui viimeistelyn myötä, kun sain leikattua nuo koloset sivuille. 

Omasta mielestäni leikkauksen muoto olisi voinut näkyä vielä selkeämminkin, mutta esimerkiksi tässä alimmaisessa kuvassa hiukset taipuvat taaksepäin eivätkä nuo sivujen muotoilut näkyneet kovin selkeästi. 

Hiuskiltapäivä

Eilen vietimme siis koulupäivän ryhmäytyen ja pohtien yhteisiä pelisääntöjä. Päivä meni tosi mukavasti, vaikka alkoikin päätä särkeä jossain vaiheessa aika kovasti. Oli kiva nähdä luokkalaisia vähän muussakin, kuin vain koulun ympäristössä.

Mikä päivässä meni hyvin?
Mielestäni yleiset järjestelyt sujuivat tosi hyvin. Kaikki osallistuivat päivän ohjelmaan ja kaikki kuuluivat yhtälailla porukkaan. 

Mikä ei onnistunut niin hyvin?
Ensinnäkin pakko sanoa tuon paikan siisteydestä, että se ei todellakaan ollut kovin siisti paikka. Eihän sitä tietenkään voinut etukäteen tietää, mutta kyseisen paikan omistajat voisivat kyllä tarkistaa ja siivota paikat paljon paremmin, vaikkeivat itse olisikaan sitä sotkeneet. Lattia oli tahmainen ja pöytä täynnä roiskeita. Roskiakin lattioilta löytyi paljon.
Lisäksi tupakanhaju laukaisi minulle kamalan päänsäryn, koska kärsin lievästä astmasta, jonka takia sitten tämä haju "tukkii" hengitysteitä eikä happi oikein kulje aivoihin asti. Ensi kerralla siis voisi tehdä tupakkapaikan vähän kauemmaksi. 
Tutustumisleikkejäkin olisi voinut olla enemmän. Oli aika paljon tälläistä aikaa, kun kaikki vaan istuskelivat eikä oikein tiennyt mitä tekisi.

Muita ajatuksia?
Vaikka meitä onkin tosi monenlaisia persoonia luokalla, niin minusta on ihanaa, että kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään ja kaikki otetaan porukkaan. Tiedän itse olevani vähän turhankin ujo välillä ja vaikka minulla onkin syyni tähän ujouteen niin tiedän, että minun pitäisi puhua enemmän. Se ei kuitenkaan hetkessä onnistu ja toivonkin, ettei minua pidettäisi mitenkään tylynä, vaikken välttämättä osallistu keskusteluihin niin aktiivisesti. 
Toivon, että ryhmähenki pysyisi hyvänä, jolloin en ehkä jännittäisi niin paljon ja pystyisin puhumaan asioista vapaammin. 
Yleisesti päivä oli kyllä siis todella mukava ja virkistävä!


Hiuskilta YO:n yhteiset pelisäännöt:

Käytännössä yhteiset pelisäännöt kuvastavat sitä, miten pystymme parhaiten pitämään hyvän ryhmähengen yllä ja työskentelemään yhdessä. Ne ovat sääntöjä, joita noudattamalla kaikilla pitäisi olla mukavaa opiskellessa.
Itse yritän noudattaa sääntöjä parhaani mukaan olemalla kaikille ystävällinen, auttamalla muita ja lisäksi yritän parhaani mukaan nähdä asioiden positiiviset puolet, vaikka tämä voikin olla välillä vaikeaa, koska jokaisella on joskus huonompiakin päiviä. 
Pelisäännöistä helpoimpia toteuttaa ovat hyvät käytöstavat, siisteydestä huolehtiminen ja tehtävien loppuun asti tekeminen. Haastavinta tulee olemaan esimerkiksi positiivisena pysyminen, työrauha ja toisinaan myös tasa-arvo. Koska vaikka kuinka yritettäisiinkin ottaa kaikki huomioon, niin silti usein äänekkäimmät tulevat enemmän esille kuin hiljaisemmat.
Kaikkien kannattaisi välillä lukea säännöt uudelleen läpi ja muistuttaa itselleen, että niitä pitäisi noudattaa. Luokkakavereita voisi myös muistuttaa, jos joku käytöstapa ei ole suotavaa. 
Jos onnistumme noudattamaan pelisääntöjä, saamme jo siitä eräänlaisen palkinnon, kun luokkahenki paranee ja pysyy hyvänä. Voisimme myös pitää erilaisia illanistujaisia ja hupipäiviä jos kaikki asiat sujuvat hyvin.